tiistai 30. lokakuuta 2012

Kisoja ja kisoja.

No niin. Saatiinhan niitä tuloksiakin tuolta Palveluskoira puolelta pitkästä aikaa ja vähän taas paimennuksestakin hyvää ja huonoa. Aloitetaan sitten pk:sta.

Olimme siis sekoilemassa Na Vayan ja Lowyderin järjestämässä Palveluskoira kisassa Rikon ja Roopen kanssa, joka sitten viellä ontui haavaansa. Ajattelin ettei tästä sitten mitään tule kun Rikon luokassa sitten oli upea bordercollie narttu, ja kuten tiedätte Riko pitää nartuista aikas lailla. No Toko osuudessa narttuhan sitten karkasi ja niin karkasi myös Riko sitten uuden ihastuksensa perään. Onneksi narttu rävähti Rikolle ja Riko tajusi ettei sitä kannattanut jahdata ja niin sitten toisella startilla saimme Rikolle hankittua I-tuloksen ihme ja kyllä Haku kokeesta.
  No sitten Roopen suoritukseen. Sehän ajatteli aluksi että oltiin pitkästä aikaa tultu hinkkaamaan tokoa kun sillä aloitettiin. Siitähän sitten ropsahteli paljon miinusta. Se sitten tajusi vasta kentällä että oltiin suojelu kokeessa kun tokot oltiin suoritettu ja maalimies hyppäsi nurkan takaa. Onneksi oli tupla startit ja sain lämmiteltyä Roopen ekassa ja poika onnistui keräämään itselleen jopa 289 pistettä ja siirtymään sen kautta Avoimeenluokkaan!

Sitten mennään ihanempaakin, ihanempaan paimennnukseen, tai en näistä nartuistamme sitten tiedäkkään. Turbo osoitti upeasti että jätkät osaavat olla todella Fiksuja ja sai suoritettua tupla starteilla itselleen 2 hyväksyttyä perusrataa.
 Cleila ja Rosi ajattelivat koko kisaa hölmöjen hommakis. Kumpikaan ei halunnut mennä radalle ja sinne ne sai sitten vetämällä menemään. Rosi sitten keksi että voisi kisoissa ottaa torkut kun pyydettiin maahan. Ja Cleila juoksi karkunn eivätkä kumpikaan saaneet sitten hyväksyttyä perusradasta.

Ja sitten Cleilaan muissakin asioissa. Kennelistä Aurora Borealis tuli viestiä ja siellä kysyttiin olisiko sille tulossa pentuja joten alustavasti on ainakin yksi varattuna. Joten Cleilalle vuonna 2013 tulossa ainakin yksi pentue ellei sitten joulukussa 2012. Pentueen isää en ole viellä saanut selvile.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Näyttelyitä ja lomia!

Koirat:  Jep!
Sähellystä: Ehdottomasti!
Haukkumista: Ei, onneksi!
Häviöitä: No 2!
Hyviä tuloksia: No tietysti 1!

No niin siis. Kisse (siis minä) käväisin Roopen, Jaren ja Rikun kanssa tuolla Belgiassa Kansainvälisessä näyttelyssä. Tietysti olin sitten laskenut Jaren ja Rikun iät väärin ja ilmoittanut ne Avoimeen luokkaan ja ne olisivat kuuluneet Junnuun tai Pentuihin. No hylätty sitten siitä.
 Tehän jo tiedättekin että Roopea olen käyttänyt näyttelyissä vain sen H:n saamiseksi enkä olisi ikinä voinut kuvitella että tuomari taputtaisi minua olalle ja sanoisi että sinullahan on siinä hieno koira, kunhan oppii pitämään kielensä sisällä. No Roope sai H:n sijasta ERI:n, joka onkin viellä parempi, ei muuta kuin Roope, kieli sisälle. Ja kiitos tuomarille.
  Ja Roopesta viellä sen verran että tällä hetkellä poika pitää sairas lomaa ja odottelee vFIN TVA arvo nimen julkistusta. Tietysti tiesin jo että se tarvitsee kokeista lomaa, mutta sittenhän se saikin sairasloman aikaan tai eihän se sitä saanut vaan joku joka oli rikkonut lasi pullon metsä polulle.

lauantai 27. lokakuuta 2012

Hauskaa! (ja vähän hölmöä...)

Heh! Tuli tässä mieleen aika hauska idea, tai miten sen nyt ottaa, siis ihan vakava asia, hauskasti esitettynä.

Ei näin!
Kasvata koirasi näin:

Tältä siis hyvin koulutetun Saksanpaimenkoiran kuuluisi näyttää. Siis mikä tässä ala kuvassa on. Ei, niin kuin ylä kuvan pilalle syötetty (possu) saksanpaimenkoira.
 Näin siis hauskasti voi esittää vakavan asian ja toivomme etteivät koirat kärsi tätä kohtaloa, vaan tuon hyvän kohtalon.

Ja sitten taas hauska juttu. Olimme siis Alicen kanssa kaupassa, koirien heijastin liivejä ostamassa ja näin gerbiilejä eläin kaupassa ja Alice sitten tokaisi: "Mä haluun Labradorinnoutajan joulu lahjaksi."
Ja arvatkaas mitä sitten vastasin siihen: "Mä olen GERBIILI!"
Tarkoitus siis oli sanoa että minä haluan gerbiilin mutta siitä sitten muodostui tuo, mä olen gerbiili juttu.
No nolona siinä sitten mentiin kassalle ja kassa neiti hymyili (melkein nauroi) kun siinä sitten maksoimm heijastus liivejä koirille.


Talvi+pennut=????

"Talvi? Mitäs pahusta" ajattelevat kokemattomat koiran pennut pihassa kun taivaalta sataa isoja haituvia lunta, jotka hiljaa leijailevat alas ja laskeutuvat pennun kuonolle ja sulavat siihen. Pentu ravistaa päätään ja aivastaa.
  Siis pentu treffit meidän kennelissä McDonald's pentueen pennun omistajille. Julkaisemme kuulumiset sitten täällä päiväkirjassamme. Voit myös käydä seuraamassa pentujen pentu treffejä ZeitBombessa.

Hauskaa talven alkua kaikille. Varsinkin pennun omistajille.

Talvi tunnelmia.

Huoh...
Nyt ei mene lujaa meidän koirilla. Olimme siis lenkillä Roopen ja Rikon kanssa, kun tajusimme että joka puolella on verta. Etsimme siis syytä siihen ja tajusimme, että Roope oli astunut lasin sirpaleeseen ja nyt siteen Roopella onkin tikit jalassa. Syvä viiltohan siihen tuli ja onneksi on nyt lumi maassa niin ei mennyt bakteereja siihen. Riko ei saanut onneksi itselleen haavaa tassuun mutta pelästyi sekin, kun oltiin kaikki huolissamme Roopesta. Siis kiitos vain sille kuka nyt ikinä onkin rikkonut lasi pullon metsään, Roopelta päättyi sitten kisa ura noissa rankimmissa lajeissa, noin kahdeksi viikoksi, eikä saa viedä edes treeneihin.

Cleilan kohdalla agility kilpailussa olikin tullut sekaannus ja nimi oli koiralla väärä, onneksi saivat korjattua sen.
  Hipun kanssa sitten olemmekin aloittaneet jo agility treenit ja Turboa tässä mietin viellä, mihin lajiin sen nyt ilmoittaisin. Jare varmasti seuraa isänsä tassun jälkiä ja ilmoitan sen sitten PAHAan, toki sen pitää aluksi suorittaa BH koe. Ja Rikoa kisautan sen Jaren kanssa sitten tuossa PAHAssa.
  Heikillä ja Rosilla jatkan sitten toko uralla. Rankkat treenit siis luvassa kaikilla muilla paitsi Roopella.


perjantai 26. lokakuuta 2012

Hevosia kennelissä!


"Hei, nimi on Felix ja pidän syömisestä."
Tosiaan. Meilleppä sitten taitaa muuttaa pari hevosta, tai no hevonen ja poni, Gotika ja Felix. Kuten tuossa jo selvisi, niin Felix pitää, tai siis rakastaa ruokaa ja sen syömistä. Rodultaan se on Shetlanninponi, eli siis shettis, ei sheltti, vaan ihan vain shettis. Oikein hauska poni jonka kanssa ei sitten tekeminen lopu, kun se aina keksii jonkun tempun, saada ruokaa...
  Gotika, on hieno tamma. Rauhallinene ja alistuu aina Felixin tahtoon. Jos Felix puree, ei Gotika tee mitään. Siirtyy vain että Felix saisi haluamansa. Toisaalta osaa niinkin kiltti tamma esittää kuin Gotika on. Jos on kouluratsastus kisat tiedossa ja se kuulee siitä, on sen pakko alkaa muka ontumaan jotain neljästä jalastaa. Pitää Gotikakin ruuasta mutta antaa aina Felixille tilaa, ruoka kupille.

torstai 25. lokakuuta 2012

Surullisia ja Hyviä' uutisia!

Eihän tässä muu auta kuin...
Kennel ZeitBombe karsii koira laumaansa, toivoen että nämä koirat pääsevät uuteen ja parempaan:

Wolf Night Faxe/ Saksanpaimenkoira UROS
Wolf Night Princes/ Belgianpaimenkoira Malinois NARTTU
Wolf Night Rabbel Rabbit/ Belgianpaimenkoira Malinois UROS

Emme yksin kertaisesti pysty kisauttamaan tällaista koiralaumaa ja se olisi niiden omaksi parhaaksi. Kysy lisää ZeitBomben vieraskirjasssa näistä koirista tai jätä kommentti tähän Blogi kirjoitukseen jos sinulla on virtuaali kennel joka olisi valmis ottamaan jonkun näistä koirista. Kennelissäsi on oltava enintään 25 koiraa, jotta näillekkin koirille riittäisi huomiota.

Ja sitten kun nuo surulliset asiat on hoidettu niin mennään iloisempiin.
Eli siis perustin virtuaalisen kisa keskus/koira klinikka Hurtta Hullun jossa pyörivät ensimmäiset kisat, lajina nyt olisi sitten toko ja ilmoittautumaan pääset minulle sähköpostilla. Käy katsomassa kisa kutsu: xxx
Käykää osallistumassa, kisat ovat kuitenkin VIRALLISET!

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Yksi menee, niin toinen tulee... Huoh!

*Slurps, lääh, pyyh!*
Hienoa, nukuin pommiin ja siellä soitti ovi kelloa pennun hakija ja pöydällä pirisi puhelin. Ei siinä muuta kun puhelin olkapään ja korvan väliin ja pennut kainaloon. Ovella onkin Bettyn tuleva omistaja. Mumisen puhelimeen että soitan takaisin ja menemme kirjoittamaan pennun papereita kuntoon ja Cleila nuolee viellä pari kertaa pennun päälakea ja saa sen näyttämään huvittavan suloiselta.

Kyyneleet silmissäni sitten katselin kun auto huristeli pitkin pihatietä ja kääntyi maantielle. Cleila haukahti pari kertaa ja Betty nosti hädissään päätä autossa ja varmasti vinkui, mutta Cleilan rauhoittava hännän heilautus rohkaisi sitä.

Sitten siihen soittajaan. Siellä oli joku tuntematon kasvattaja. Selitteli kovasti myytävistä koirista ja vihdoin sanoi nimensäkin, Naksu, kennel Käpälän omistaja. Esitteli minulle monta koiraa ja sanoin stopin sitten Hipun pitkäkarvaisen Collien kohdalla. Tässähän olisikin oiva collie itselleni, kun ei saatu pitää kennel Auringosta tullutta pentua kun ei kuvat kelvanneet, joka otti minua päähän. Ei kyllä olisi pitänyt, mutta minkäs sille tekee, kun on pieni päähän pistos niin sitten pitää jo alustavasti varata. Huh huh! Sitten äskön huristelin hakemaan sen. Tutisi raukka koko matkan ja ajattelin kauhuissani että minkäs koiran minä nyt olen ottanut, joukon jatkeeksi. Ensin ADHD Saksanpaimenkoirat, aran Snautserin ja räyhäävät Malit! Voi luoja! Ei tästä kyllä mitään tule. Sitten huomasin kotona että Karkista ja Hipusta tuli heti ystäviä. Jos niitä yhdessä kouluttaisi niin niistä saisi hyviä käyttökoiria. Lääh, onhan minulla taas suunnitelmat.

Mietitään ja mietitään, eikö se emäntä osaa päättää?

Tässähän sitä jännitetään miten käy. Saako Roope vFIN TVA arvon vai jääkö se taas ensi kertaan. Kehän laidalla sitä taas kökötetään ja odotetaan jospatänään saataisiin näyttely tulos. Tulosten kyllä olisi jo pitänyt tulla eilen mutta minkäs sille mahtaa, mikäs tässä odotellessa ja jauhaessa purkkaa?
 Sitten asiasta toiseen. Pitäisi varmaan alkaa ilmoittelemaan noita koiria tuonne kisoihin että kennel saisi vähän mainetta tai huonoa mainetta. Varmaan tokosta hankitaan kaikille tuloksia ja sitte palveluskoira lajeista.
 Tässä tää nyt olikin hetken pieni blogi kirjoitus, tai pohdiskeluhan tämä oli.

Pentuja siellä, pentuja täällä...

Huoh!
Ensimmäiset kolme rakasta pentuamme lähtevät pian maailmalle, tai oikeastaan kaksi niistä. Zeze jää toiseen kenneliini KultaiseenPaimeneen.
  Teemanahan oli siis McDonald's ja emä oli BH, Kultahipun Awesome Astronaut ja isä BH, vPVA Wolf Night Roope. Isä olisi jo vFIN TVA, mutta tuomarit eivät pidä jostain syystä sen ulkonäöstä. Emo  kisaa agilityn toisessa luokassa. Eli vanhemmat ovat hyvin kisanneet ja hyvä luonteisia. Mutta silti pennut eivät oikein meinanneet mennä kaupaksi. Ehkä sitten ensi kerralla. Pitää sitten miettiä mitä yhdistelmää käyttäisin, ehkäpä käytän jopa Roopen ja Cleilan jälkeläisiä? Ehkä ehkä... Mutta ensin niiden on kasvettava ja kisattava. Tai sitten käytän Wolf Night Red Rose X Tupsuhäntä "Turbo"? Mutta kuten jo sanoin ainakin pari kuukautta menee kisauttamalla.

perjantai 19. lokakuuta 2012

Selostusta, plääh...

No heipä hei!
Jostain kumman yystä haluat (tai sitten et) lukea ZeitBomben omaa blogia.
  Blogissa voi välillä olla esim. IRL elämämme kommeluksia koiran ja hevosten kanssa mutta useinmiten, kirjoittelemme virtuaali kennelimme kuulumisia!
Siis IRL maailmassa me olemme rakkaat serkukset, joilla on yhteensä kaksi koiraa ja kaksi hevosta, tai siis poni ja hevonen. Virtuaali kennel idea lähti siitä että luin koirafanitusta ja kaipasin niin sanotusti luotettavaa ystävää. Nykyään ihmisiin ei voi luottaa. Olihan minulla uskollinen koirani Onni, mutta en halua rääkätä vanhusta hengiltä. Kinusin ja kinusin KOLME sairaan pitkää vuotta omaa saksanpaimenkoiraa, itkin ja etsin pentueita vuoron perään. Yht äkkiä löysin sen! Maailman varmasti koko maailman kaikkeuden upein saksanpaimennkoira ja sillä olisi pentue suomessa! Olin varma voitosta, liian varma. Ryntäsin nauraen vanhempieni luokse selitin kaiken juurta jaksaen puhkuin elin voimaa ja intoa jotka olivat kauan sitten kadonneet minusta lapsuuden mukana! Aivan varma voitosta, ei ollut mitään mikä estäisi minua! Aloin selittää kuinka hyvä olisin, toivon kipinä ei ollut enään kipinä se oli kuin tulipalo joka roihusi sisälläni, poltti minua pelotti, nauratti, olin jo omassa päässäni omistaja. Kun isäni ja äitini yhteen ääneen sanoivat sen: "Kumpaa et ymmärrä E vai I, ja ihan tiedoksi vain, se tarkoittaa EI!!!!"
Se upea liekki, tulipalo, kaikki mitä olin kuvaillut tuossa ylemmässä tekstissä, katosi, tuhka tuuleen, maa vedettiin jalkojeni alta. En voinut sille mitään, aloin itkeä hillittömästi. Vain itkin, äiti yritti lohduttaa. Riuhtaisin itseni irti ja juoksin ulos! Onni lähti seuraamaan. Juoksimme yhdessä, niin pitkälle kuin itkinä pystyin. Juoksimme metsään. Vastasiellä tajusin, että oksat olivat raapineet poskiani, kengät hiertäneet ikävästi ja rintaa pisteli. Silloin päätin, etten enään ikinä näyttäisi, kipua/pettymystä. Harrastan uintia. Meinasin maaliin tulossa kerran murtaa käteni ja valmentaja oli kauhuissaan ja hössötti ympärilläni. En halua kehua, mutta olin hänen mielestään paras uimari. Mitä hän olisi tehnyt jos paras uimari juuri ennen kisoja olisi murtanut kätensä? No en näyttänyt kipua sanoin vain ettei satu, vaikka sattui. Onneksi treenit loppuivat pian ja pääsin vessaan pakoon. siellä laskin vettä jäätävää vettä kädelleni ja valitin, ehkä muutama kyynelkin vierähti.
 Parin kuukauden päästä, päätin sen jos en saa oikeaa, teen virtuaalikennelin jossa minulla on omia saksanpaimenkoiria niin paljon  kuin haluan ja siinä se. Nyt vietän paljon aikaa kennelin parissa ja tukahdutan oman saksanpaimenkoiran halun sillä. :)