*Slurps, lääh, pyyh!*
Hienoa, nukuin pommiin ja siellä soitti ovi kelloa pennun hakija ja pöydällä pirisi puhelin. Ei siinä muuta kun puhelin olkapään ja korvan väliin ja pennut kainaloon. Ovella onkin Bettyn tuleva omistaja. Mumisen puhelimeen että soitan takaisin ja menemme kirjoittamaan pennun papereita kuntoon ja Cleila nuolee viellä pari kertaa pennun päälakea ja saa sen näyttämään huvittavan suloiselta.
Kyyneleet silmissäni sitten katselin kun auto huristeli pitkin pihatietä ja kääntyi maantielle. Cleila haukahti pari kertaa ja Betty nosti hädissään päätä autossa ja varmasti vinkui, mutta Cleilan rauhoittava hännän heilautus rohkaisi sitä.
Sitten siihen soittajaan. Siellä oli joku tuntematon kasvattaja. Selitteli kovasti myytävistä koirista ja vihdoin sanoi nimensäkin, Naksu, kennel Käpälän omistaja. Esitteli minulle monta koiraa ja sanoin stopin sitten Hipun pitkäkarvaisen Collien kohdalla. Tässähän olisikin oiva collie itselleni, kun ei saatu pitää kennel Auringosta tullutta pentua kun ei kuvat kelvanneet, joka otti minua päähän. Ei kyllä olisi pitänyt, mutta minkäs sille tekee, kun on pieni päähän pistos niin sitten pitää jo alustavasti varata. Huh huh! Sitten äskön huristelin hakemaan sen. Tutisi raukka koko matkan ja ajattelin kauhuissani että minkäs koiran minä nyt olen ottanut, joukon jatkeeksi. Ensin ADHD Saksanpaimenkoirat, aran Snautserin ja räyhäävät Malit! Voi luoja! Ei tästä kyllä mitään tule. Sitten huomasin kotona että Karkista ja Hipusta tuli heti ystäviä. Jos niitä yhdessä kouluttaisi niin niistä saisi hyviä käyttökoiria. Lääh, onhan minulla taas suunnitelmat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti