No heipä hei!
Jostain kumman yystä haluat (tai sitten et) lukea ZeitBomben omaa blogia.
Blogissa voi välillä olla esim. IRL elämämme kommeluksia koiran ja hevosten kanssa mutta useinmiten, kirjoittelemme virtuaali kennelimme kuulumisia!
Siis IRL maailmassa me olemme rakkaat serkukset, joilla on yhteensä kaksi koiraa ja kaksi hevosta, tai siis poni ja hevonen. Virtuaali kennel idea lähti siitä että luin koirafanitusta ja kaipasin niin sanotusti luotettavaa ystävää. Nykyään ihmisiin ei voi luottaa. Olihan minulla uskollinen koirani Onni, mutta en halua rääkätä vanhusta hengiltä. Kinusin ja kinusin KOLME sairaan pitkää vuotta omaa saksanpaimenkoiraa, itkin ja etsin pentueita vuoron perään. Yht äkkiä löysin sen! Maailman varmasti koko maailman kaikkeuden upein saksanpaimennkoira ja sillä olisi pentue suomessa! Olin varma voitosta, liian varma. Ryntäsin nauraen vanhempieni luokse selitin kaiken juurta jaksaen puhkuin elin voimaa ja intoa jotka olivat kauan sitten kadonneet minusta lapsuuden mukana! Aivan varma voitosta, ei ollut mitään mikä estäisi minua! Aloin selittää kuinka hyvä olisin, toivon kipinä ei ollut enään kipinä se oli kuin tulipalo joka roihusi sisälläni, poltti minua pelotti, nauratti, olin jo omassa päässäni omistaja. Kun isäni ja äitini yhteen ääneen sanoivat sen: "Kumpaa et ymmärrä E vai I, ja ihan tiedoksi vain, se tarkoittaa EI!!!!"
Se upea liekki, tulipalo, kaikki mitä olin kuvaillut tuossa ylemmässä tekstissä, katosi, tuhka tuuleen, maa vedettiin jalkojeni alta. En voinut sille mitään, aloin itkeä hillittömästi. Vain itkin, äiti yritti lohduttaa. Riuhtaisin itseni irti ja juoksin ulos! Onni lähti seuraamaan. Juoksimme yhdessä, niin pitkälle kuin itkinä pystyin. Juoksimme metsään. Vastasiellä tajusin, että oksat olivat raapineet poskiani, kengät hiertäneet ikävästi ja rintaa pisteli. Silloin päätin, etten enään ikinä näyttäisi, kipua/pettymystä. Harrastan uintia. Meinasin maaliin tulossa kerran murtaa käteni ja valmentaja oli kauhuissaan ja hössötti ympärilläni. En halua kehua, mutta olin hänen mielestään paras uimari. Mitä hän olisi tehnyt jos paras uimari juuri ennen kisoja olisi murtanut kätensä? No en näyttänyt kipua sanoin vain ettei satu, vaikka sattui. Onneksi treenit loppuivat pian ja pääsin vessaan pakoon. siellä laskin vettä jäätävää vettä kädelleni ja valitin, ehkä muutama kyynelkin vierähti.
Parin kuukauden päästä, päätin sen jos en saa oikeaa, teen virtuaalikennelin jossa minulla on omia saksanpaimenkoiria niin paljon kuin haluan ja siinä se. Nyt vietän paljon aikaa kennelin parissa ja tukahdutan oman saksanpaimenkoiran halun sillä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti